Marco Polo (osa 89)

Mongolien muodostaman Yuan-dynastian (1279 - 1368) aikana Kiinan hallinto pyöri pitkälle ulkomaalaisten varassa, sillä mongoleilla ei ollut suurta kiinnostusta tai edes välttämättä taitoa pyörittää suunnatonta byrokratiaa. Monet ulkomaalaiset olivat maan omia, tyypillisesti islamilaisia vähemmistökansoja sekä muslimeja muista maista, kuten Arabiasta ja Persiasta. Mongolit tukivat kaupankäyntiä ja poistivat siltä rajoituksia, joita aikaisemmat dynastiat olivat sille asettaneet. Kauppaa käytiin ahkerasti myös islamilaisen maailman kanssa.

Kiinan hallinnossa työskentely ei edellyttänyt islaminuskoa millään tavoin. Mongolit olivat hyvin vapaamielisiä uskonnon suhteen. Maassa toimi virkamiehinä hyvinkin erilaisia ihmisiä. Marco Polo (1254 - 1324) väittää olleensa yksi heistä. Hän sanoo tunteneensa keisari Kublai-kaanin (1215 - 1294, mongolivaltakunnan suurkaani 1260 - 1294 ja Yuan-dynastian keisari 1271/1279 - 1294) ja työskennelleensä hänen palveluksessaan.

Marcon kuuluisaa matkaa edelsi kuitenkin hänen isänsä Niccolòn ja setänsä Maffeon matka. Polon veljekset olivat matkustaneet Lähi- ja Keski-idässä saavuttaen mainetta ja vaurautta. He olivat nähtävästi Bukharan kautta matkustaneet aina Kublai-kaanin legendaariseen kesäpalatsiin, tällöin tosin koko mongolivaltakunnan pääkaupunkiin, Shangduhun eli Xanaduun vuonna 1265. Täällä he tapasivat Kublain ja saivat häneltä kirjeen paaville. Kirjeessä paavia pyydettiin lähettämään Kublaille 100 älykästä ja sivistynyttä miestä sekä öljyä Jerusalemin pyhällä haudalla palavasta lampusta.

Marcon omasta nuoruudesta ei tiedetä juuri mitään. Hän oli noin 15-vuotias, kun hänen isänsä ja setänsä palasivat matkaltaan. Edellinen paavi oli kuollut ja uuden valinnassa oli epäselvyyksiä, joten Kublain viestiä ei voitu käsitellä. Vuonna 1271, jolloin Kublai julisti Yuan-dynastian syntyneeksi, kahden vuoden odotuksen jälkeen veljekset lähtivät matkustamaan takaisin mongolihoviin Marco mukanaan. Mukaansa he saivat Akresta (nyk. Akko Israelissa) uudeksi paaviksi juuri valitulta Gregorius X:ltä asianmukaiset valtuuskirjat ja kaksi pappia mukaansa. Papit kuitenkin palasivat pian takaisin matkan vaarojen pelottamina.

Polot matkasivat läpi Keski-Aasian ja jatkoivat kohti Kiinaa perinteistä Silkkitietä. Lopulta he saapuivat Kiinaan Shazhouhun (Polon ”Saciu”) nykyisen Dunhuangin tienoolla. Polot matkasivat nyt yhä syvemmälle Kiinaan ja sen kulttuuriin, pois islamilaisesta maailmasta, jonka läpi he olivat tähän asti vaeltaneet. Vuonna 1275 Polot saapuivat Shangduhun lahjoittaen Kublaille paavin kirjeen ja öljyä Jerusalemin pyhältä haudalta.

Marco oli nyt noin 20-vuotias. Polot jäivät Kiinaan 16 - 17 vuodeksi. Koska Marcon matkakertomus on paikoitellen omaelämänkerrallinen, paikoitellen kuvaileva, siitä on vaikea saada selvää, yhtenäistä kuvaa siitä, mitä Polot tekivät ja missä he oleilivat tämän ajan. Joka tapauksessa mongolivaltakunnan palveluksessa oli paljon ulkomaalaisia, joten Polot sopivat hyvin mukaan kansainväliseen yhteisöön.

Marco kertoo, että Kublai kiinnostui hänestä ja nautti hänen kertomuksistaan vieraista, kaukaisista maista. Kublai lähetti Marcon edustajanaan useille tiedustelumatkoille valtakuntansa eri kolkkiin. Matkat olivat mielenkiintoisia, sillä Kiinahan valloitettiin lopullisesti viimeistä kolkkaa myöten vasta vuonna 1279, joten sota oli vielä käynnissä Marcon astuessa suurkaanin palvelukseen. Lisäksi Marco työskenteli erinäisissä virkamiestehtävissä.

Vuoden 1292 tienoolla eräs mongoliprinsessa lähetettiin puolisoksi Persiaan Arghun-kaanille. Polot lähtivät saattamaan häntä palatakseen samalla kotimaahansa. Marcon mukaan Kublai oli haluton päästämään heitä lähtemään, mutta lähes 80-vuotias suurkaani läheni kuolemaansa ja ulkomaalaisten tulevaisuus uuden hallitsivat aikana oli epävarma. Lopulta Polot lähtivät 14 laivan kera kohti Persiaa meritse. Pitkän matkan päätteeksi mongoliprinsessa luovutettiin Arghun-kaanin pojalle Mahmud Ghazanille, sillä Arghun itse oli kuollut matkan aikana.

Polot pääsivät monien koettelemusten jälkeen takaisin Venetsiaan vuonna 1295. Pian paluunsa jälkeen Marco jäi genovalaisten vangiksi meritaistelussa. Vankilassa ollessaan hän tutustui toiseen vankiin, Rustichello da Pisaan. Rustichello oli romanttisten ja ritarillisten tarinoiden kirjoittaja. Marco kertoi seikkailuistaan Rustichellolle, joka kirjoitti miehen matkoista kirjan Il Milione.

Kirjasta tuli nopeasti äärimmäisen suosittu, vaikka kaikki eivät sen sisältöä purematta nielaissetkaan. Kirjan nimestä tuli myös lisänimi Marcolle - miljoonan valheen mies. Keskustelu kirjan todenmukaisuudesta ja siitä, kävikö Marco koskaan Kiinassa ja jos kävi, niin mitä hän siellä aidosti teki, jatkuu vielä meidän päivinämmekin. Kirjasta ei ole olemassa mitään alkuperäistä kopiota vaan useita, noin 140, versioita, joissa asiat esitetään hieman eri lailla.

Kävikö Marco Polo Kiinassa? Tähän kysymykseen tuskin saamme koskaan lopullista vastausta. Jos hän kävi, niin miksi hän ei kertonut mitään Kiinan muurista, teen juonnista ja kiinalaisista kirjoitusmerkeistä? Miksei hänestä ole merkintöjä aikakauden kiinalaisissa teksteissä, jos hän kerran tunsi Kublain ja oli merkittävissä viroissa? Kaikkiin väitteisiin löytyy vastaväite. Kiinan muuri oli rappeutunut Marcon aikoihin ja se korjattiin ja rakennettiin nykyiseen laajuuteensa vasta Ming-dynastian (1368 - 1644) aikana juuri pitämään Yuan-dynastian mongolit poissa Kiinasta. Marco saattaa esiintyä kiinalaisissa dokumenteissa, mutta me emme tiedä, mikä hänen kiinalainen nimensä oli, sillä hänen nimensä olisi muuttunut, kun se kirjoitettiin kiinaksi.

Joka tapauksessa tiedämme, että Marco Polo lainasi paljon kertomuksia muilta matkailijoilta ja osa kirjasta perustuu kuulopuheisiin. Voisiko koko kirja perustua kuulopuheisiin? Olisiko Marcon kirja kokoelma hänen Arabialaisilta ja Persialaisilta kauppiailta kuulemiaan tarinoita?

Joka tapauksessa Marco Polon kirjalla oli merkittävä vaikutus aikansa yhteiskuntaan ja sen maailmankuvaan. Kerrotaan, että Marcon kuvaukset Japanista, jossa hän ei edes väittänyt käyneensä, olivat osaltaan rohkaisemassa Kolumbusta matkalle länteen itään saapumiseksi. Lisäksi tieto siitä, missä mausteita tuottavat maat sijaitsivat, rohkaisi eurooppalaisia kauppiaita lähtemään merille ja murtamaan muslimimaiden monopolin maustekauppaan. Monet löytöretkeilijätkin nojasivat Marco Polon kertomuksiin ja hänen kirjansa tietoihin. Kävi Marco Polo Kiinassa miten pitkällä tahansa ja olipa hänen asemansa Kiinassa mikä tahansa, niin hänen kertomuksensa on inspiroinut lukemattomia ihmisiä, värjännyt heidän maailmankuvaansa ja muuttanut koko maailman historiaa.